Elokuun parhaat

Elokuu lähenee loppua kohti. Nyt on hyvä hetki katsoa elokuuta taaksepäin ja nostaa sieltä ne omat elokuun parhaat.

Elokuun paras ja niin ihana päivä oli meidän, lasten ja lastenlasten yhteinen päivä. Tilattiin pizzaa ja  juotiin täytekakkukahvit. Meillä oli niin hauskaa, etten muista milloin olisin nauranut niin paljon. 

Toinen ihana päivä oli ystävän kanssa vietetty päivä lapsuus- ja nuoruusmaisemissa Äänekoskella. Kierreltiin tuttuja paikkoja ja muisteltiin hetkiä 50 - 60 vuoden takaa. Oltiin jo silloin parhaat ystävykset. Paljon oli paikat muuttunut, mutta paljon löytyi vielä tuttuja paikkoja. Kuvakollaasin ylimmän rivin mänty oli edelleen paikallaan. Sen oksien haaroissa istuttiin usein.

Kivoja on ollut myös miehen kanssa tehty lähimatkailu. On löydetty monta uutta mielenkiintoista paikkaa ihan lähialueilta. On käyty museoissa, kesäkahviloissa ja nähtävyyksillä. Ajoreiteiksi on valittu pienet tiet, mitkä kulkee maaseudun läpi ja usein järvimaisemissa.

Kotikaupungilla tehdyistä kävelylenkeistä olen nauttinut myös kovasti. Kuvakollaasin alimman rivin kuvat on näiltä reissuilta. Viimeisimmässä kuvassa on Pieksämäen lukion kaunis rakennus. Rakennus on valmistunut 1929 ja se edustaa 1920-luvun klassismia.

Kotoilu on aina ihanaa. Kaikenlaista on tullut puuhailtua kotona. Äänikirjoja olen kuunnellut useamman. Esimerkiksi Elina Hirvosen kirjoittamasta kirjasta Katri Helena Laulaja pidin paljon. Katri Helena luki itse äänikirjan. Kirja on ilmestynyt jo pari vuotta sitten, mutta nyt vasta tulin sen kuunnelleeksi. Katri Helena on ollut nyt paljon esillä ja sitä kautta tulin löytäneeksi tuon kirjan pariin.

Vielä muutama päivä elokuuta on jäljellä ja sitten sanotaan heipat elokuulle ja koko kesälle. Kiitos elokuu ja koko kesä. Ihania olitte! 

Ilmassa on jo syksyn tuntua. Mukavaa ensi viikolla alkavaa syyskuuta kaikille!

Nähtyä ja kuultua

Otin tähän Nähtyä ja kuultua-postaukseen "nähtynä" pätkän meidän viimeisimmältä lähimatkalta ja "kuultuna" kolme uutuus äänikirjaa, joista pidin ja joille annan 5/5 tähteä arvosanan.

Viimeisin lähimatkakohteemme miehen kanssa suuntautui noin 6600 asukkaan Suonenjoelle. Suonenjoki on tuttu monelle mansikkatiloistaan ja Mansikkakarnevaaleista. Aikamme kaupungin keskustassa pyörittyämme suuntasimme Iisveden kaupunginosaan. Satamassa käynnin jälkeen matka jatkui historialliselle Kolikkoinmäelle, josta alapuolen kolme kuvaa on.

Kolikkoinmäen persoonallinen puutaloalue nousi 1920-1930 kivikkoiselle mäelle asuinkäyttöön sahatyöväen  rakentamana. Mökeissä asuttiin tiiviisti. Pienessä hellahuoneessa saattoi asua oman perheen lisäksi useampi "kortteerimies". 

YLE Elävä arkistosta löytyy mielenkiintoinen dokumenttiohjelma Kolikkoinmäki-Savon Pispala.

Kolikkoinmäen asuntoja on suojeltu ja kunnostettu. Paikalta löytyy myös Suonenjoen kaupungin ylläpitämä työläiskotimuseo, joka käytimme aikana oli valitettavasti tältä kesältä jo suljettu. Nykyään asunnot on yksityisomistuksessa.

Olen kolmen viimeisen vuoden aikana kuunnellut lukemattoman määrän äänikirjoja. Äänikirjoista tykkään, koska yleensä kuunnellessa neulon tai täytän samalla sanaristikoita. Koska olen intohimoinen äänikirjojen kuuntelija, ajattelin ottaa silloin tällöin blogiini esittelyyn omia suosikkikirjoja.

Nämä kolme nyt mukaan ottamaani kirjaa on uutuuskirjoja.

Raija Orasen romaani Ruhtinatar on historiallinen, osittain faktaan perustuva romaani. Se kertoo kuinka  arvostetun hovitallimestarin tytär Natalia Naryshkina naitetaan Venäjän toiseksi rikkaimpaan  Demidovien sukuun. Hänestä tulee rikkauksien keskellä elävä ruhtinatar. Vuonna 1917 keisarikunta murtuu ja Demidovit pakenevat Karjalasta syvemmälle Suomeen. Vuosien kuluttua, rikkauksien haihduttua yksin jäänyt Natalia kokee myös pohjattoman köyhyyden, mutta sitkeänä naisena hän selviää.

Anu Vähäahon romaani Meri välissämme on koskettava romaani kahdesta sisaruksesta. Sisaruksista Elli on vasta lapsi kun hän muuttaa isänsä kanssa Amerikkaan. Vuosien kuluttua Ellistä on tullut New Yorkin seurapiirien jäsen, vauras leski ja tunnettu hyväntekijä. Sisaruksista kotimaahan jäänyt, kovan lapsuuden kokenut Pauliina kutsuu sisarensa Ellin kihlajaisiinsa Suomeen. Elli ottaa kutsun vastaan ja saapuu ensimmäisen kerran lähtönsä jälkeen Suomeen. Löytävätkö siskokset yhteyden vuosikymmenten jälkeen. Romantiikkaa, ihmissuhdedraamaa ja upeat historialliset puitteet löytyy tästä romaanista.

Iida Ahon Perhosten päiviä on romaani nuoresta helsinkiläisnaisesta Ursulasta, joka matkustaa Pohjois-Pohjanmaalle auttelemaan leskeksi jäänyttä isäntää maatalon töissä. Isännän pojalle Pentille asia tulee yllätyksenä, eikä hänen mielestään maatilalle tarvita Ursulan kaltaista apuvoimaa. Pentti on valmis passittamaan Ursulan saman tien takaisin Helsinkiin. Mutta yllättävien sattumien myötä Ursulan lähtö viivästyy. Romaanissa eletään kesää 1973. Kirja tuo tullessaan ihanan, lämpimän tuulahduksen  70-luvulta.

Tähän postaukseen tulikin aimo annos historiaa. Mukavaa elokuun jatkoa kaikille!

Kävelylenkki Pieksämäellä

Reilun 17000 asukkaan Pieksämäki on kompakti kaupunki. Kaikki palvelut löytyvät kävelyetäisyydeltä. Pieksämäki on puutarhamainen kaupunki Pieksäjärven rannalla. Se tunnetaan myös lempinimellä "puistokaupunki", koska sen ilme on vehreä ja puistomainen. 

Teemme usein miehen kanssa kävelylenkkejä ympäri kaupunkia. Nyt otan teidät mukaan yhdelle lenkillemme.

Meidän kävelylenkin ensimmäinen pysähdys oli torin laidalla kukka-asetelmien kuvaaminen, kuinkas muuten. Minä kun en pääse kukkien ohi millään ottamatta kuvaa niistä. Itse tori on vilkas ja siellä on usein erilaisia tapahtumia. Kesäisin sieltä löytyy vakituisesti pari kahvila- ja ruokapaikkaa sekä kukkia myyvä kioski. Joka kuukauden ensimmäinen maanantai torilla on markkinapäivä.

Matkamme jatkui torilta Keskuskadulle. Keskuskadun varrella on muun muassa kauniita vanhoja rakennuksia, puistoja ja kivijalkamyymälöitä.

Keskuskatu on pitkä bulevardimainen puistokatu, joka kulkee kaupungin halki. Kuvan otin viikonloppuna aamulla, kun kaupunki oli vielä hiljainen ja vasta heräili. Hetken kuluttua näkymän täytti vilkas elämä. 

Meidän matka jatkui pitkin Keskuskatua, mistä käännyimme kohti rantaa.

Matkalla ohitimme kulttuurikeskus Poleenin. Poleenin tilat on suuret ja siellä on erilaisia esiintymisiä ja tapatumia vuoden mittaan. Itse kävin viimeksi tyttären kanssa katsomassa Tanssien Tähtiin Show 2025 Poleenissa. Lisäksi Poleenissa sijaitsee muun muassa kaupunginkirjasto ja kahvila.

Meidän matka jatkui pitkin Pieksäjärven rannan kävelykatua. Kävelimme rantapuiston halki. Ohitimme Lidlin ja Citymarketin ja päädyimme Pieksämäen asemalle.

Pieksämäki on rautateiden risteysasema ja täältä pääsee junalla eri puolelle Suomea. Kuvassa näkyy yksi suuaukko uudistettuun, älylaitteilla varustettuun asematunneliin. Asematunneli on Suomen pisin, katoksineen 236 metriä pitkä.

Veturitallien kohdalla piti kaivaa taas kamera esiin. Veturitallien tiloissa toimii Ukko Bistro & Deli -ravintola sekä siellä on myös muuta pientä toimintaa. Veturitallien tiloissa on myös tapahtuma-areena Veturitori. Siellä järjestetään puolestaan ohjelmaa tansseista myyjäisiin ja kaikkea siltä väliltä. Veturitallien jatkeena on Prisma, jossa tuleekin käytyä usein ostoksilla. 

Meidän kävelylenkkimme suuntautui tästä kotiin.

Tässä tulikin kävelylenkin varrelta esiteltyä Pieksämäkeä samalla. Mukavaa elokuun jatkoa kaikille. 

Lähimatkailua ja vierailuja

Heinäkuun alku oli kolea ja pohjoistuuli puhalteli usein. Kahdestoista heinäkuuta tuli helteet ja ne jatkuu edelleen eikä ne taida ihan lähiaikoina olla ohi menemässäkään.

Tänä kesänä ollaan miehen kanssa harrastettu lähimatkailua. 

Kaukaisin matkakohde on ollut matka Imatralle serkun luo vieraisille. Meiltä matkaa sinne tulee 180 km, joten kaukana sekään ei ole. Imatran seutu on minulle tuttua, sillä olen syntynyt ja asunut neljä ensimmäistä elinvuotta siellä. Mummo ja pappa asui Imatran kupeessa Rauhassa kuolemaansa asti ja heidän luonaan käytiin joka kesä.

Yksi kesän reissuista suuntautui Etelä-Savoon Pertunmaalle siellä asuvan serkun luo. Pertunmaa on Savon eteläisintä kärkeä. Pertunmaan kaksi taajamaa ovat Kirkonkylä ja Kuortti. Pertunmaa liitettiin Mäntyharjuun tämän vuoden alussa. Mäntyharju on yksi Suomen suosituimmista mökkikunnista. Kesän aikana asukasluku kasvaa huomattavasti mökkiläisten ansiosta.

Heinävedelle tehtiin päiväreissu. Moni tietää Heinäveden ortodoksi luostareista. Siellä sijaitsee Valamon munkkiluostari ja Lintulan nunnaluostari. Vanamon luostari on yksi Suomen merkittävimmistä käyntikohteista. Tällä reissulla ei käyty siellä, koska olemme vierailleet siellä  aikaisemmin jo pariinkin otteeseen. Sen sijaan keskityttiin Heinäveden luontoon ja kirkonkylään. Runsas viidesosa kunnan pinta-alasta on veden peitossa. Rannat ovat jyrkät ja kalliot nousevat jyrkästi järven pinnasta monesti kymmeniä metrejä. Korkeuserot ovat suuria. Satamassa poikettiin ihailemassa järvimaisemaa ja istahdettiin kahville sataman kauniiseen kahvilaan.

Matkareitit olemme valinneet yleensä niin, että saadaan matkan varrella ihailla järvimaisemia ja kaunista maaseutua. Viimeisimmällä reissulla vastaan tuli alimman kuvan violetin sininen pelto. Tällaista ei oltu aikaisemmin nähtykään. Pellon tuoksu oli melko voimakas. Kotona asiaa tutkittua selvisi, että pellolla kasvava kukka on aitohunajakukka. Aitohunajakukkaa viljellään muun muassa hunajatuotantoa varten. 

Leppoisaa heinäkuun loppua kaikille!

Heinäkuulta poimittua

Heinäkuu on ollut mukava kuukausi. Ollaan ehditty miehen kanssa tehdä kivoja juttuja, joista ajattelin nostaa nyt muutaman tänne blogiinkin.

Neljästä lastenlapsestamme kolme on syntynyt heinäkuussa. Niinpä kuukauteen on mahtunut iloista synttärihumua, kun olemme juhlistaneet näitä ihania synttärisankareita. 

Kesäkahvila kierroksemme jatkuu. Viimeisimpänä kävimme Pieksämäellä Kartanomajoitus Sofia & Angeliquen pihapiirissä sijaitsevassa  Aittakahvilassa. Kesäkahvilat sijaitsee yleensä jossain idyllisessä paikassa kuten tämä Aittakahvilakin.

Lähimatkailureiteillä vastaan on tullut kaikenlaista kaunista, niin kuin  nämä valtavan kauniit käsityöt. Näillä on vuorattu kokonainen traktori, Ferguson. Tämä on nähtävänä Joroisten Jari-Pekka huoltoaseman sisätiloissa. Joroinen on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa.

Heinäkuun alku oli viileä ja sateinenkin. Mutta tulihan ne helteetkin sieltä.

Lähimatkailu reissuillamme olemme ihailleet maisemia ja upeita luonnonkukkia niityillä ja teiden varsilla. Eilen ihailimme valkoisena pilvenä olevia päivänkakkaroita. Ne levittäytyivät ajotien molemmin puolin kunniakujaksi. Sitä ennen oli koiranputkea, ketoneilikkaa, niittyleinikkiä ja mitä näitä kauniita luonnonkukkia nyt onkaan.

Leppoisaa heinäkuun jatkoa kaikille!

Kesäkuulta koottua

Kesäkuu lähenee loppuaan, joten nyt on hyvä hetki tehdä pieni kooste kesäkuun touhuista.

Parhaiten kesäkuusta jäi mieleen juhannusaatto, jota vietettiin isolla porukalla mökkeillen. Grillattiin, syötiin, kahviteltiin, saunottiin ja uitiin. Istuttiin rannassa pitkän hirsipöydän ääressä. Sää suosi meitä ja hyttysetkin pysytteli poissa. Ihana aatto oli parhaassa seurassa.

Kesäkuussa ollaan miehen kanssa bongattu taas muutama kiva uusi kesäkahvila. Kesäkahvilat sijaitsee yleensä mielenkiintoisissa paikoissa. Vanhat kartanot, koulut ja muut tunnelmalliset paikat on remontoitu kesäkahviloiksi. Yläpuolen kollaasin kuvat otin Pieksämäen Jäppilän kirkonkylässä sijaitsevalta Heponiemen tilalta, jonka vanhan navetan kunnostetussa kivijalassa, entisen karjakeittiön kohdalla toimii kesäkahvila. 

Lähimatkailu on meille tämän kesän matkailujuttu. Kesäkahviloiden lisäksi tutustutaan lähiseutujen kyliin ja nähtävyyksiin perusteellisemmin. Yläpuolen kuvat on Etelä-Savoon kuuluvalta Kangasniemeltä. Luonnonkauniilla Kangasniemellä asukkaita on reilu 5000, mutta kesäaikaan asukasmäärä tuplaantuu kesäasukkaiden ansiosta. Kahvila Reissupannu sijaitsee Valtatie 13. varrella järven rannalla. Kahvittelun jälkeen ajeltiin kylän keskustaan Rantatorille. Käytiin katsastamassa Pirtin Perinnepuiston kukkatilanne. Käyntimme aikana puistossa kukki mm. erilaiset ruusut. Puistoalue ei ole kovin suuri, mutta sinne on koottu yli 200 vanhaa kangasniemeläistä perinnekasvia.

Pieksämäen Paltaselta löytyy kesäkahvila sekä sen yhteydestä Paltasen esteetön suopuisto. Kesäkahvilan munkkikahvien jälkeen suunnattiin suopuistoon. Hieno juttu kun tällaisia paikkoja on missä jokaisella kuntoon katsomatta on mahdollisuus päästä luonnon keskelle.

Kelien puolesta kesäkuu on ollut muutamaa hellepäivää lukuun ottamatta viileä. Minua se ei ole haitannut, kun en helteiden ystävä olekaan. Kävelylenkit on mukava tehdä viileämmässä säässä.

Tiistaina siirrytään jo heinäkuulle. Ihanaa alkavaa heinäkuuta kaikille!

Kesäkuun alkupuoli

Juhannusviikkoa eletään jo. On tämä Suomi jännä maa kun talvella on valoisaa aikaa päivästä vain hetki ja tähän aikaan vuodesta valoisaa jatkuu lähes vuorokauden ympäri.

Katselin edellisen postauksen kesäsuunnitelmia ja ajattelin kirjoitella nyt mitä niistä olen ehtinyt jo toteuttaa.

Perheen kanssa ollaan tavattu usein, isommalla ja pienemmällä kokoonpanolla. Juhannusta vietetään yhdessä isolla porukalla.

Kävelylenkkejä on tehty miehen kanssa sekä kaupungilla että luonnossa patikoiden. 500000 askelen kävelyhaastettani on jäljellä vielä vajaa 20 päivää ja haaste etenee suunnitelman mukaan.

Sarjoja ollaan katsottu miehen kanssa yhdessä. Äänikirjoja olen kuunnellut useamman. Viimeisimpänä kuuntelin Karin Härjegårdin romaanin Onnen ompeleet. Kirja on lämminhenkinen feelgood-romaani unelmista, rohkeudesta ja uusista aluista. Pidin kirjasta.

Kotoiltu on sekä Jyväskylässä että Pieksämäellä. Parvekkeille laitoin kesäkukkia. Pelargoniaa, begoniaa ja daaliaa. Kevääksi ostamani orvokki kukkii vielä runsaasti, joten jatkakoon parvekkeella kukkimistaan.

Lähimatkailtu on eripuolella Keski-Suomea ja Savoa. Tykkään kovasti maaseuturetkistä. Kesäkahvilakierros korkattiin, mutta monta suunniteltua kesäkahvilaa on vielä käymättä.

Serkkutapaamiset on vielä edessäpäin. Samoin ystäväpariskunnan luona käynti Saarijärvellä.

Uutena suunnitelmana on Äänekoski-päivä ystävän kanssa. Vietimme lapsuuden ja nuoruuden parhaina ystävinä Äänekoskella. Niin paljon meillä on yhteisiä muistoja noilta ajoilta. Nyt ajateltiin käydä usean vuosikymmenen jälkeen katsomassa miten Äänekoski on muuttunut. Vuosikymmeniä on tosiaan kulunut noista ajoista, mutta ystävyys jatkuu edelleen. Nyt on jo lastenlapsiakin meillä molemmilla.

Hyvää juhannusta kaikille!